Nyt ei ole tarkoitus puhua Naurun saarista mitkä sijaitsevat jossain lähellä päiväntasaajaa vaan ihan nauramisesta. Ihmisten erilaiset naurun äänet ovat hauskoja, parhaimmillaan ne alkavat naurattamaan vaikkei itse alkuperäinen aihe olisi ollutkaan naurettava. Toiset hihittävät, toiset kaakattavat, toiset hohottavat tai hirnuvat. Joillakin nauru on hiljaista hytkymistä ja hetkittäin pärskähtää jotain äänekästä, toisten nauru on taas varsin jatkuvaa ja kovaa hakkaavaa hekotusta.

DSCF2088-normal.jpg

Rakastan nauramista koska sen jälkeen on niin hyvä olo, vaikka joskus, ihan vilpittömästi, vatsalihakset joutuvat koetukselle tai joskus tuntuu että pissii housuihinsa. Rakastan kyllä myös sitä naurun ensiastetta jolloin ei vielä käkätä mutta suu menee hymyyn väkisin ja koko kehon valtaa sellainen räjähtävä onnellisuuden tunne.

Naurussa elimistö alkaa erittää endorfiinejä, hyvän olon hormooneja ja kortisoliarvot alenevat, kortisoli on tunnettu stressihormoonina. Eli se oma tunne, ihana rentoutunut olo on todistettavissa ihan tieteellisestikin.

Rakastan naurussa myös sitä, että joskus se toimii ikävässä tai hankalassa tilanteessa eräänlaisena hätävarana. Musta huumori on sallittua ainakin sairastuneiden kesken, jopa lääkärinkin kanssa voi joskus nauraa jos juttu oikein napsahtaa sopivaan hetkeen. Totisesti vaikka nauru ei paranna sitä tautia se todella hetkeksi poistaa kaikki maailman murheet.

Pienen lapsen naurussa on toki aina jotain maalman kauneinta. Olen monesti ajatellut että se jota lapsen nauru ei naurata on pakko olla jotenkin tunnetasolla kuollut tai vähintää lukossa.

 

IMG_1091-normal.jpg

Lisäksi on sitten ne eläimet, jotka ehkä eivät omasta mielestä naura vaan saattavat sen sijaan esim. läähättää, mutta jos kasvojen väritys on sopiva tai ilme vain sellainen, saattavat he näyttää meidän ihmisten silmissä nauravan ja mikä taas aiheuttaa itselle taas sen tunteen.

IMG_4282-normal.jpg

Kuka nauraa ja mistä syystä, toivottavasti ei kuitenkaan ilkeästi kenenkään kustannuksella. 

Naurua saisi olla vielä vähän enemmän maailmassa. Siinä vaiheessa kun omassa elämässä loppuu nauru kannattaisi huolestu.