"Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä."

En ole viherpeukalo, kotiviljelijä. Viime vuonna onnistuin kasvattamaan yhden tomaatin ja kaksi kesäkurpitsaa vai oliko se 2 tomaattia ja 1 kesäkurpitsa, kuitenkin...

Se tomaatti maistui hyvälle. Tänä vuonna haastan itseäni ja esikasvatan parhaillaan lisää tomaatteja mm. päärynätomaatteja, helppoina pidettyjä kurpitsoita sekä yrttejä. Puutarhassa on kuitenkin jotain tasapainottavaa, vaikka sitä ei hoitaisikaan. Lupaan olla pettymättä jos joku ei onnistu ja lupaan nauttia kaikesta mikä kasvaa ja tuottaa tulosta.

Ylpeyteni on kuitenkin viinirypäle, joka eteläseinällä kasvaa vuodesta toiseen tuottaen ihania rypaleitä. Makua ei voi verrata kaupan vastaaviin. Näissä on metsämansikkaa, tammea, ihan erilaisia makuja. Aluksi pelkäsin tuhoavani köynnöksen. Saksassa asuvan serkkuni miehen Jensin sanat kuitenkin lohduttivat ja todistivat että tuskin minäkään saisin sitä tuhottua. Viinirypäle tekee juuret todella syvälle. Jos kasvi löytää hyvän paikan, vaikka leikkaisin se alas asti se "tuhoudu". 

Kukkasten suhteen edelleen yllätyn mitä kaikkea tässä tontilla kasvaa. On luonnonkasveja kuten sinivuokkoja, kalliokieloja ja istutettuja skilloja, pioneja, tiikerililjaa, palavaa rakkautta jne Ne ovat kaikki toistaiseksi aina jaksaneet kasvaa ja nautin niistä, erityisesti väreistä ja tuoksuista. Pionien värit erityisesti - tulee sellainen olo että tekisi mieli upottaa pää pioninkukkien sekaan, hukkua niihin hetkeksi.