Saukonojan koulu Liedossa oli elämäni ensimmäinen koulu. Isäni oli siellä opettajana ja sattumalta minä synnyin siihen aikaan kun asuimme koulurakennuksessa. Koulu oli siis ensimmäinen kotini.

Uskon että omat muistoni ovat tulleet lähinnä toisten kertomista tarinoista. Samassa rakannuksessa asui myös pariskunta nimeltä Ralle ja Riku. Ralle oli koulussa keittäjänä, jos nyt muistan oikein. He olivat meidän perheemme rakkaita ystäviä. Äitini kertoi että minäkin olin kuulemma joskus pienenä karannut ja kontannut Rallen ja Rikun luo. Siis ulkokautta :) jos tämä on totta niin aika hienoa. Rikusta minulla on mielikuva piippua polttavana hienona miehenä, 

Olin muutaman vuoden ikäinen kun  isäni sai uuden työn, tällä kertaa Satakunnasta Harjavallasta, Hiirijärven kylältä. 

Jälleen me muutimme koulurakennuksessa olevaan asuntoon. Täällä asui toinen lapsiperhe Inkiset. Inkisten pojasta Pekasta tuli minulle hyvä ystävä. Tästä ajasta minulla on jo enemmän muistikuvia, mutta toki tarinat ja valokuva ovat niitä vahvistaneet. 

Hiirijärven koululta muista erään ikävän tarinan kun minä ja Pekka olimme menneet koulukirjastoon ja jotenkin minä onnistuin jättämään sormeni ikkunan väliin. Olin kuulemma huutanut niin kovaa että se kuului tuon rakennuksen toisessa päässä oleviin asuintoihin (hyvät keuhkot). Lääkäriin siitä sitten mentiin ja tohtori Mekkonen oli todennut että pienen lapsen sormet ovat vielä ihmeellisen "joustavat", ei tullut murtumia eikä mikään mennyt poikki.

Täältä me sitten muutimme seuraavaksi keskustaan, tällä kertaa ei koulurakennukseen vaan ns opettajien taloon. Keskustiellä oli varattu kaksi taloa opettajien perheitä varten. Oman kouluni aloitin Harjavallan Pitkäpäälän koulussa Merstolassa, josta minulla on myös hyviä muistoja, koska opettajamme Seija Collander oli vaan niin viehättävä persoona, nuori opettaja joka rakasti työtää ja meitä. Isäni oli siirtynyt Hiirijärveltä töihin keskustan kouluun, muistaakseni sitä kutsuttiin oppikouluksi tai keskikouluksi.

Siihen aikaan kansankoulua käytiin siis 1-4 luokkaa josta sitten siirryttiin joko kansalaiskouluun tai oppikouluun jota käytiin taasi 1-5 luokkaa.

Isäni kävi kesäaikaan kouluilla tekemässä puukäsitöitä koulun teknisissä tiloissa ja muistan että siellä minäkin pyörin aina välillä. Parasta oli jos pääsi liikuntasaliin, ja siellä oli ne ihana köydet ja katosta roikkuvat renkaat minkä varassa tuli roikuttua monen monta kertaa. Puukäsityö salissa oli myös mahtavaa kun pääsi tekemään jotain pientä näperrystä, löysin hienoja puisia hukkapaloja ja muita aarteita.

Pitää mainita myös rakennus nimeltä Kotipirtti, työväentalo Merstolassa, jossa isäni teki talkoolaisena myös töitä kesällä. Sielläkin tul hengailtua ja nautittua vanhan rakennuksen hengestä.

Seuraava elämäni koulu olikin Sibelilius-Akatemia. En toki asunut siellä, mutta koska opiskelin pitkään, aloitin työtkin siellä opintojen alkuvaiheessa, on Sibelius-Akatemian rakennuksista tullut tuttuja ja kotoisia, jopa Musiikkitalossa on hyvä olla. Toki ennen Musiikkitaloa, minun opiskeluaikanani, oltiin ensin Fredalla, sitten muutimme Pitäjänmäen eli P-talon tiloihin. Rakennuksista myös Töölönkadun toimipiste sekä Pohjoisen Rautatiekadun R-talo ovat tuttuja. 

Musiikkitaloa ja P-taloa lukuunottamatta kaikissa näissä rakennuksissa yhteistä on ollut se, että rakennukset ovat olleet vanhoja. Niissä on omat tuoksunsa ja tunnelmansa.

Koulut ja hyvät muistot kuuluvat yhteen minulla. Toisaalta koulurakennukset ovat muodostuneet osaksi elämääni, ihan niin kuin koditkin.